Kielletty kirja essee

Juhannustanssit

-Hannu Salama-

Minkä vuoksi kirja on ollut aikoinaan kielletty? Millaiset asiat kirjasta sensuroitiin? Kuinka kävi kirjailija Hannu Salamalle? Nousiko kirjasta kohu vai pidettiinkö sensurointi mahdollisimman piilossa kansalta? Jos kirja olisi julkaistu tällä vuosikymmenellä olisiko sitä sensuroitu? Onko kirja jätetty sensuroinnin lomassa näkymättömäksi vai nostiko sensuri sen julkisuuteen?

Kirjan ”Juhannustanssit” on kirjoittanut suomalainen kirjailija Hannu Salama. Kirja julkaistiin vuonna 1964 Salaman neljäntenä romaanina. Kirja kuvastaa hieman Salaman omaa nuoruutta ja historiaa. Juhannustanssit oli läpimurtoteos ja se herätti kansassa paljon tunteita. Kirja kertoo juhannuksen vietosta maaseudulla kaukana kaupungista. Kirjassa kuvataan alkoholinkäyttöä ja sukupuolisuhteita. Kirja pitää sisällään myös pilkkasaarnan, joka loukkasi aikanaan uskonnollisuutta. Teoksesta syntyi julkaisun jälkeen kulttuurikiista, mitä nimitettiin ”Salama-sodaksi”. Tämän seurauksena Salama sai syytteen jumalan pilkkamisesta. Kirjailija sai kolmen kuukauden mittaisen tuomion ehdolliseen vankeuteen. Silloinen presidentti Kekkonen kuitenkin armahti hänet. Nykyään teos on osa suomalaisen kirjallisuuden kaanonia.

Juhannustanssit teoksessa kuvaillaan maaseudun juhannuksen viettoa. Kirjan alussa kuvaillaan ihmisten matkustamista linja-autolla juhannuksen viettoon maaseudulle. Ihmiset kokoontuvat yleiselle tanssipaikalle juhlistamaan kesää. Juhannuksen aikana nautitaan alkoholia, tapellaan, selvitellään ihmissuhde sotkuja ja illan kohokohdaksi sytytetään kokko, minkä johdosta puutkin syttyvät ilmiliekkeihin. Takaumia lukuun ottamatta kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen yöhön. Varsinaista juonta ei ole, vaan kirja koostuu lyhyistä episodeista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tampereen maaseudulle jotakuinkin 60-luvulle. Tarkemmin tapahtumia on kuvailtu tanssilavan ympäristössä.

Kirjassa esiintyy useita päähenkilöitä. Lasse on juhannuksena ruuhkautuvan linja-auton kuljettaja. Hänellä on naisystävä Raija, jolla on lapsi. Lasse ja Raija kasvattavat lasta yhdessä. Kertomus aloitetaan Lassen silmin ja kirja myöskin lopetetaan Lassen ajatuksiin. Paavo on Lassen vanha koulukaveri ja myöskin hyvin keskeinen henkilö kirjassa. Paavolla on velipuoli Pekka. Kirjassa kuvaillaan paljon Pekan ja hänen vaimonsa Kirstin avioelämää, mikä ei aina ole kovinkaan kukkaista. Herra Hiltunen on saarnaaja, joka tunnetaan kirjassa todellisena säätäjänä. Hiltunen joutuu kirjassa kahdesti onnettomuuksiin. Kerran kaadettuaan veneen ja toisen kerran hän ajautui auto-onnettomuuteen, jossa menehtyi nuori poika nimeltään Antti. Vahtimestari ”Pate” Helmelä tunnetaan toiminnan miehenä. Hän tekee syrjähyppyjä milloin huvittaa, vaikka hänellä on omakin nainen. Myös sivullisempia henkilöitä ovat Helena sekä Korpun veljekset Risto ja Jussi.

Kirja on kirjoitettu hyvin suorasukaisella tyylillä. Asioita ei kierrellä vaan kirjan henkilöt puhuvat suoraan ja joissakin kohtauksissa jopa rivosti. Vuoropuheluihin sisältyy paljon kiroilua, riitelyä ja toisten mollaamista. Jollakin tapaa kirja on aika agressiivinen. Kirjan henkilön Hiltusen esittämä pilkkasaarna oli suurin syy miksi kirja sensuroitiin. Mielestäni kuitenkin väkivalta ja kiroilu olivat kirjassa enemmänkin sensuroinnin tarpeessa. Kohtaus jossa Kirsitiina ampuu Helmelää on melko draaginen ja tämän vuoksi kohtaus olisi voitu jättää kokonaan pois.

Kirja on nopea liikkeinen ja takaumien vuoksi siinä on vaikea pysyä mukana. Oli haastavaa saada kirjasta kiinni ja lähes mahdotonta kehittää kokonaiskuvaa. Kirjasta nousi kuitenkin esille vahvasti monta asiaa, joita kirjan julkaisun aikaan paheksuttiin. Nykypäivänä kirjaa ei varmastikkaan tarkastella yhtä kriittisesti kuin ennen. Jumalan pilkka on tosin loukkaavaa ja ennen vielä vakavampaa kuin nykyään. Mielestäni kirjaa on ihan aiheesta sensuroitu, mutta ei siitä olisi tarvinnut nostaa syytettä tai rangaista ehdollisella vankeudella.

Lähteet: Taustatiedot http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustanssit

Runokirja-arvostelu

Henriikka Tavi – Toivo

Runoilija Henriikka Tavi julkaisi runoteoksen "Toivo" vuonna 2011. Tämä teos sisältää keskenään hyvin erilaisia runoja. Kirja on siis hyvin monipuolinen, mutta kirjoitettu yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi. Teos koostuu kolmesta osastosta, joista ensimmäinen on perinnettä hyödyntävä ja tuo paljon vanhaa esiin uudella tavalla. Se sisältää "Lastu" nimisiä runoja, yhden murteella kirjoitetun runon sekä uudelleen kirjoitettuja loruja. Toinen osasto on teoksen ydin, joka on nimetty teoksen mukaan ”Toivoksi”. Se koostuu pääosin mielikuvituksellisista kollaasirunoista. Viimeinen osasto on teoksen huipentuma. Se sisältää runoja, joiden otsikoiden alle on koottuu erilaisia perhosten nimiä. Kokonaisuudessaan "Toivo" sisältää helposti lähestyttävää runoutta.

Teos on hyvin rakennettu ja helposti hahmoittuva kokonaisuus. Runoissa on käytetty mielikuvitusta rakenteen sekä sisällön kannalta. Runot ovat keskenään hyvin eri pituisia. Osa runoista on pitkiä ja lyhyimmät runot saattavat olla vain parin sanan mittaisia. Kirjan tila on otetty taitavasti haltuun sijoittelemalla runot mielikuvitusta käyttäen sivulta toiselle jatkuvina kollaaseina. Tyhjää tilaa on jätetty paljon ja tekstejä on sijoiteltu harkiten. Tyhjä tila jättää lukijan hetkeksi miettimään sen tarkoitusta ja mahdollista merkitystä. Tekstin asettelu on siis hyvin vahvana osana runojen tulkintaa ja merkitystä. Osa runoista on kuitenkin selkeitä perus rakennetta noudattelevia kokonaisuuksia, joista saa helposti kiinni kokematonkin runojen lukija.

Teoksen kieli on kokonaisuudessaan selkeää ja helppolukuista suomenkieltä. Pari poikkeusta kuitenkin on, sillä yksi runo on kirjoitettu kokonaan murteella. Runoon on vaikea saada otetta jos ei itse ole kyseisen murteen edustaja. Teos sisältää myös yhden saksan kielellä kirjoitetun runon. Tämä runo on kuitenkin käännetty suomeksi. Näitä poikkeuksia lukuunottamatta kieli on suhteellisen yhtäläistä ja selkeää. Toki normaalista poikkeava rytmitys saattaa hieman vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä.

Runot sisältävät vaihtelevasti riimejä, mutta teoksessa on myös täysin riimittömiäkin runoja. Runoissa on hyvin erilaisia painotuksia ja tietynlaista säännöllisyyttä ei painotuksilla ole. Selkeä rytmi tekee kuitenkin runoista helppolukuisia. Tavi on leikitellyt rytmillä taitavasti esimerkiksi runossa ”Sitruunaperhonen”. Runoissa esiintyy myös paljon toistoa, mikä helpottaa teoksen tulkintaa ja ymmärtävyyttä. Toiston avulla monimerkityksisetkin runot pysyvät kasassa. Teoksessa on myös selkeä ja yhtenäinen tematiikka, joten runojen maailmaan pääsee helposti sisään.

"Lumi kokoaa laahuksiinsa
maan
laiset puiden latvat oksilta tammen lumi harhailee ja maa

laahuksiinsa lumi harhailee ja
lat jättävät jäähän hämärät jälkensä.
Sade lakkaa, kasteeseen kasvaa saaria,
aika alkaa ja ja latvat tapaavat taas maalaa valoa ja
lat jättävät jäähän hämärät jälken
sää, lämmitys, jäätynyt lähde, hämärään

lämmittelee väsyneitä käsiään, miten

päämäärätön sää, lämmitys,
lähde, hämä

häkki, käärme, sääsket.
Sade lakkaa kasteeseen kasvaa saaria, aika al
kaaria, niin harmaita, niin hä
n jää tähän hämärään, lämmittelee väsyneitä
hdet helähtävät, he lähtevät. Hän jää tä
Hän jää tähän hämärään, pyytää myrskyä syliin
sää."

-Sitruunaperhonen-



Pääosin teoksessa nousee esiin hyvin vahvasti tunteet. Runot ovat hyvin koskettavia ja kuvaavat tarkasti tunteita ja ihmiselämän vaikeita asioita. Etenkin suru tulee esiin vahvasti runoista. Teos ei ole kuitenkaan pelkkää surua. Surua tasapainoittamassa on luonnon kaunis kuvaileminen. Luonnon ihmeitä, perhosia sekä vuodenaikoja on kuvattu kauniisti. Teoksessa on myös ripaus historiallisuutta eli vanhaa aikaa sekä perinteitä. Jotkut runot ovat saaneet vaikutteita esimerkiksi Tavin lapsuudesta ja muistoista. Kirjan sisältö ja runot ovat siis hyvin monipuolisia ja vaihtelevia. Runoja lukiessa kokee monenlaisia tunteita ja runot laittavat lukijan pysähtymään ja ajattelemaan niiden todellista merkitystä.

Toivo-runokokoelma on taitavasti kirjoitettua nykyrunoutta. Teos on melko synkkä kooste muistamisesta ja unohtamisesta sekä niihin liittyvistä ristiriidoista. Suosittelen sen lukemista etenkin heille, jotka kokevat juuri surun hetkiä, sillä teos sytyttää pienen toivon kipinän surun keskelle. Itsekin pystyin hyvin eläytymään ja ymmärtämään runoja omalta kannaltani. Teosta lukiessa huomaa kuitenkin, että runot voi tulkita monin eri tavoin. Se tietenkin hieman vaikeuttaa lukemista. Mielestäni Tavin runot sopivat kaikille ikää ja sukupuolta katsomatta. Kokoelma on kuitenkin mielestäni suunnattu hieman kokeneemmille runojen lukijoille. Itse koin tämän lukemisen melko haastavaksi, sillä en ole perehtynyt runouteen juurikaan. Tästä oli kuitenkin ihan hyvä aloittaa, sillä teos on erittäin mielenkiintoinen ja vie lukijan syvälle runouden maailmaan. Ennen ”Toivoon” tarttumista suosittelen kuitenkin ensin tutustumaan Tavin aijempiin teoksiin ”Esim. Esa” vuodelta 2007 ja ”Sanakirja” vuodelta 2010.

Lähteet:  http://www.kiiltomato.net/henriikka-tavi-toivo/

Haiku

Yön syvä huokaus
Kirkkaat tähdet taivaalla
Kyynel poskella