Runokirja-arvostelu

Henriikka Tavi – Toivo

Runoilija Henriikka Tavi julkaisi runoteoksen "Toivo" vuonna 2011. Tämä teos sisältää keskenään hyvin erilaisia runoja. Kirja on siis hyvin monipuolinen, mutta kirjoitettu yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi. Teos koostuu kolmesta osastosta, joista ensimmäinen on perinnettä hyödyntävä ja tuo paljon vanhaa esiin uudella tavalla. Se sisältää "Lastu" nimisiä runoja, yhden murteella kirjoitetun runon sekä uudelleen kirjoitettuja loruja. Toinen osasto on teoksen ydin, joka on nimetty teoksen mukaan ”Toivoksi”. Se koostuu pääosin mielikuvituksellisista kollaasirunoista. Viimeinen osasto on teoksen huipentuma. Se sisältää runoja, joiden otsikoiden alle on koottuu erilaisia perhosten nimiä. Kokonaisuudessaan "Toivo" sisältää helposti lähestyttävää runoutta.

Teos on hyvin rakennettu ja helposti hahmoittuva kokonaisuus. Runoissa on käytetty mielikuvitusta rakenteen sekä sisällön kannalta. Runot ovat keskenään hyvin eri pituisia. Osa runoista on pitkiä ja lyhyimmät runot saattavat olla vain parin sanan mittaisia. Kirjan tila on otetty taitavasti haltuun sijoittelemalla runot mielikuvitusta käyttäen sivulta toiselle jatkuvina kollaaseina. Tyhjää tilaa on jätetty paljon ja tekstejä on sijoiteltu harkiten. Tyhjä tila jättää lukijan hetkeksi miettimään sen tarkoitusta ja mahdollista merkitystä. Tekstin asettelu on siis hyvin vahvana osana runojen tulkintaa ja merkitystä. Osa runoista on kuitenkin selkeitä perus rakennetta noudattelevia kokonaisuuksia, joista saa helposti kiinni kokematonkin runojen lukija.

Teoksen kieli on kokonaisuudessaan selkeää ja helppolukuista suomenkieltä. Pari poikkeusta kuitenkin on, sillä yksi runo on kirjoitettu kokonaan murteella. Runoon on vaikea saada otetta jos ei itse ole kyseisen murteen edustaja. Teos sisältää myös yhden saksan kielellä kirjoitetun runon. Tämä runo on kuitenkin käännetty suomeksi. Näitä poikkeuksia lukuunottamatta kieli on suhteellisen yhtäläistä ja selkeää. Toki normaalista poikkeava rytmitys saattaa hieman vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä.

Runot sisältävät vaihtelevasti riimejä, mutta teoksessa on myös täysin riimittömiäkin runoja. Runoissa on hyvin erilaisia painotuksia ja tietynlaista säännöllisyyttä ei painotuksilla ole. Selkeä rytmi tekee kuitenkin runoista helppolukuisia. Tavi on leikitellyt rytmillä taitavasti esimerkiksi runossa ”Sitruunaperhonen”. Runoissa esiintyy myös paljon toistoa, mikä helpottaa teoksen tulkintaa ja ymmärtävyyttä. Toiston avulla monimerkityksisetkin runot pysyvät kasassa. Teoksessa on myös selkeä ja yhtenäinen tematiikka, joten runojen maailmaan pääsee helposti sisään.

"Lumi kokoaa laahuksiinsa
maan
laiset puiden latvat oksilta tammen lumi harhailee ja maa

laahuksiinsa lumi harhailee ja
lat jättävät jäähän hämärät jälkensä.
Sade lakkaa, kasteeseen kasvaa saaria,
aika alkaa ja ja latvat tapaavat taas maalaa valoa ja
lat jättävät jäähän hämärät jälken
sää, lämmitys, jäätynyt lähde, hämärään

lämmittelee väsyneitä käsiään, miten

päämäärätön sää, lämmitys,
lähde, hämä

häkki, käärme, sääsket.
Sade lakkaa kasteeseen kasvaa saaria, aika al
kaaria, niin harmaita, niin hä
n jää tähän hämärään, lämmittelee väsyneitä
hdet helähtävät, he lähtevät. Hän jää tä
Hän jää tähän hämärään, pyytää myrskyä syliin
sää."

-Sitruunaperhonen-



Pääosin teoksessa nousee esiin hyvin vahvasti tunteet. Runot ovat hyvin koskettavia ja kuvaavat tarkasti tunteita ja ihmiselämän vaikeita asioita. Etenkin suru tulee esiin vahvasti runoista. Teos ei ole kuitenkaan pelkkää surua. Surua tasapainoittamassa on luonnon kaunis kuvaileminen. Luonnon ihmeitä, perhosia sekä vuodenaikoja on kuvattu kauniisti. Teoksessa on myös ripaus historiallisuutta eli vanhaa aikaa sekä perinteitä. Jotkut runot ovat saaneet vaikutteita esimerkiksi Tavin lapsuudesta ja muistoista. Kirjan sisältö ja runot ovat siis hyvin monipuolisia ja vaihtelevia. Runoja lukiessa kokee monenlaisia tunteita ja runot laittavat lukijan pysähtymään ja ajattelemaan niiden todellista merkitystä.

Toivo-runokokoelma on taitavasti kirjoitettua nykyrunoutta. Teos on melko synkkä kooste muistamisesta ja unohtamisesta sekä niihin liittyvistä ristiriidoista. Suosittelen sen lukemista etenkin heille, jotka kokevat juuri surun hetkiä, sillä teos sytyttää pienen toivon kipinän surun keskelle. Itsekin pystyin hyvin eläytymään ja ymmärtämään runoja omalta kannaltani. Teosta lukiessa huomaa kuitenkin, että runot voi tulkita monin eri tavoin. Se tietenkin hieman vaikeuttaa lukemista. Mielestäni Tavin runot sopivat kaikille ikää ja sukupuolta katsomatta. Kokoelma on kuitenkin mielestäni suunnattu hieman kokeneemmille runojen lukijoille. Itse koin tämän lukemisen melko haastavaksi, sillä en ole perehtynyt runouteen juurikaan. Tästä oli kuitenkin ihan hyvä aloittaa, sillä teos on erittäin mielenkiintoinen ja vie lukijan syvälle runouden maailmaan. Ennen ”Toivoon” tarttumista suosittelen kuitenkin ensin tutustumaan Tavin aijempiin teoksiin ”Esim. Esa” vuodelta 2007 ja ”Sanakirja” vuodelta 2010.

Lähteet:  http://www.kiiltomato.net/henriikka-tavi-toivo/

Haiku

Yön syvä huokaus
Kirkkaat tähdet taivaalla
Kyynel poskella