Renessanssiajan tragediaa

Renessanssikausi alkoi 1400- 1500-luvulla Italiassa ja levisi vähitelleen muualle eurooppaan. Aika on kulttuurin ja aatehistorian murroskautta, joka merkitsee keskiajan loppua ja uuden ajan alkua. Renessanssi oli antiikin taiteen, kirjallisuuden ja kulttuurin ihannointia. Renessanssi tarkoittaa sanana uudelleensyntymistä. Kyse on siis siitä, että keskiajan jälkeen antiikin kulttuuri herää uudelleen henkiin.

Shakespeare oli englantilainen näytelmäkirjailija sekä runoilija. Hänen on yksi historian merkittävimpiä kirjailijoita ja etevämpiä englannin kielen osaajia. Shakespeare kirjoitti paljon erilaisia näytelmiä kuten tragedioita, komedioita, sonaatteja ja myös runoja. Shakespeare kirjoitti pääosin vuosina 1585–1613.

Tragedia on murhenäytelmä, jossa näytelmän henkilöt kohtaavat murheellisen kohtalon. Tragedia on peräisin Antiikin Kreikan teatterista. Aristoteleen mukaan tragedia muodostuu juonellisesta kokonaisuudesta jossa on alku, keskikohta sekä traaginen loppu. Tragedia keskittyy usein yhden vuorokauden aikana tapahtuviin asioihin. Merkittävässä osassa on hamartia eli "traaginen erehdys", jonka seurauksena traaginen sankari joutuu onnettomuuden uhriksi. Traaginen erehdys on teko, jonka tämä sankari suorittaa vapaaehtoisesti. Teko on traaginen siksi, että vapaaehtoisuudesta huolimatta sankari on täysin olosuhteiden tai tietämättömyytensä armoilla. Tragediassa hahmot ovat usein sellaisia, että katsojan on helppo samaistua heihin. Tragedian tarkoituksena on saada ihminen tuntemaan vahvasti niin surua kuin vihaakin.  Keskeistä siinä on niin sanottu katharsis, eli emotionaalinen puhdistuminen, jossa katsojien on tarkoitus puhdistua eri tunteista katsoessaan näyttelijöiden kärsivän. Puhdistuminen tarkoittaa tunteiden kokemista kehittyneemmällä tavalla eikä täysin tunteista luopumista tai eroon pääsemistä. Näin tragedia lisäsi usein ihmisten itsetuntemusta.

Hamlet

Näytelmän kirjoitti 1600-luvulla William Shakespeare. Kirja on traaginen murhenäytelmä. Näytelmä kertoo Tanskan prinssistä Hamletista, joka asuu Wittenbergissä opiskelemassa filosofiaa. Hamlet joutuu palaamaan Wittenbergistä Tanskaan hänen isänsä hautajaisiin kuultuaan isänsä kuolleen. Hautajaisten jälkeen tulee uusi käänne, kun Hamletin äiti kuningatar Gertrud nai Claudiuksen, joka on siis Hamletin setä. Hamletia kummittelee isän haamu, joka kertoo, että hänen isänsä murhattiin raa’asti. Lopulta Hamletille selviää murhaajan olleen uusi kuningas Claudius. Isän aave pyytää Hamletia kostamaan ja tappamaan setänsä Claudiuksen. Hamlet välittää isästään ja lupautuu vihaisena tehtävään. Hamlet vaikeroi pitkään lupaustaan ja lopulta murhaa Claudiuksen.

Romeo & Julia

Romeo ja Julia on myös Shakespearen kirjoittama tragedinen näytelmä. Näytelmä sijoittuu Italian Veronaan. Tarina alkaa sukujen välisestä riitelystä kun Julian suku eli Capuletit ottavat yhteen Romeon suvun Montagueiden kanssa. Seuraava kohtaus on Capulettien juhlat, jonne Romeo tulee kuokkimaan ja tapaa ensi kertaa rakastettunsa Julian. Myöhemmin Romeo menee salaa tapaamaan Juliaa ja pari avioituu heti seuraavana päivänä. Uusi riita syttyy Capulettien ja Montagueiden välillä ja Tybalt (Julian serkku) tappaa Mercution (Romeon paras ystävä) ja tästä hyvästä Romeo hyökkää Tybaltin kimppuun ja Tybalt kuolee. Romeo ajetaan maanpakoon ja Julia on surullinen. Juliaa naitetaan Parisille, mutta Julia ei suostu ja juo vahvaa yrttijuomaa, jotta näyttäisi kuolleelta. Romeo luulee Julian jo kuolleen ja tappaa ensin Parisin ja sitten itsensä. Julia herää tokkurasta ja tajuaa Romeon kuolleen ja tappaa itsensä Romeon tikarilla.

Kyseisissä näytelmissä tulee hyvin ilmi tragedian peruspiirteet, joita aiemmin tekstissä mainitsin. Niin Romeo ja Julia kuin Hamletkin ovat hyvin tyypillisiä tragedioita. Loppu on hyvin dramaattinen ja surullinen. Näin loppu jää katsojan mieleen ja saa ihmiset käsittelemään tunteitaan. Tragedia on hyvin tärkeä näytelmän laji ja hyvin mielenkiintoinen. Tragedioista löytyy paljolti yhtäläisyyksiä, mutta jokaisessa tarinassa on omat käänteensä, jotka tulee usein aivan arvaamatta ja saa katsojan yllättymään. Pidin molemmista näytelmistä paljon ja suosittelen lukemaan, mikäli on kiinnostunut renessanssiajan tragediasta.

 

Kielletty kirja essee

Juhannustanssit

-Hannu Salama-

Minkä vuoksi kirja on ollut aikoinaan kielletty? Millaiset asiat kirjasta sensuroitiin? Kuinka kävi kirjailija Hannu Salamalle? Nousiko kirjasta kohu vai pidettiinkö sensurointi mahdollisimman piilossa kansalta? Jos kirja olisi julkaistu tällä vuosikymmenellä olisiko sitä sensuroitu? Onko kirja jätetty sensuroinnin lomassa näkymättömäksi vai nostiko sensuri sen julkisuuteen?

Kirjan ”Juhannustanssit” on kirjoittanut suomalainen kirjailija Hannu Salama. Kirja julkaistiin vuonna 1964 Salaman neljäntenä romaanina. Kirja kuvastaa hieman Salaman omaa nuoruutta ja historiaa. Juhannustanssit oli läpimurtoteos ja se herätti kansassa paljon tunteita. Kirja kertoo juhannuksen vietosta maaseudulla kaukana kaupungista. Kirjassa kuvataan alkoholinkäyttöä ja sukupuolisuhteita. Kirja pitää sisällään myös pilkkasaarnan, joka loukkasi aikanaan uskonnollisuutta. Teoksesta syntyi julkaisun jälkeen kulttuurikiista, mitä nimitettiin ”Salama-sodaksi”. Tämän seurauksena Salama sai syytteen jumalan pilkkamisesta. Kirjailija sai kolmen kuukauden mittaisen tuomion ehdolliseen vankeuteen. Silloinen presidentti Kekkonen kuitenkin armahti hänet. Nykyään teos on osa suomalaisen kirjallisuuden kaanonia.

Juhannustanssit teoksessa kuvaillaan maaseudun juhannuksen viettoa. Kirjan alussa kuvaillaan ihmisten matkustamista linja-autolla juhannuksen viettoon maaseudulle. Ihmiset kokoontuvat yleiselle tanssipaikalle juhlistamaan kesää. Juhannuksen aikana nautitaan alkoholia, tapellaan, selvitellään ihmissuhde sotkuja ja illan kohokohdaksi sytytetään kokko, minkä johdosta puutkin syttyvät ilmiliekkeihin. Takaumia lukuun ottamatta kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen yöhön. Varsinaista juonta ei ole, vaan kirja koostuu lyhyistä episodeista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tampereen maaseudulle jotakuinkin 60-luvulle. Tarkemmin tapahtumia on kuvailtu tanssilavan ympäristössä.

Kirjassa esiintyy useita päähenkilöitä. Lasse on juhannuksena ruuhkautuvan linja-auton kuljettaja. Hänellä on naisystävä Raija, jolla on lapsi. Lasse ja Raija kasvattavat lasta yhdessä. Kertomus aloitetaan Lassen silmin ja kirja myöskin lopetetaan Lassen ajatuksiin. Paavo on Lassen vanha koulukaveri ja myöskin hyvin keskeinen henkilö kirjassa. Paavolla on velipuoli Pekka. Kirjassa kuvaillaan paljon Pekan ja hänen vaimonsa Kirstin avioelämää, mikä ei aina ole kovinkaan kukkaista. Herra Hiltunen on saarnaaja, joka tunnetaan kirjassa todellisena säätäjänä. Hiltunen joutuu kirjassa kahdesti onnettomuuksiin. Kerran kaadettuaan veneen ja toisen kerran hän ajautui auto-onnettomuuteen, jossa menehtyi nuori poika nimeltään Antti. Vahtimestari ”Pate” Helmelä tunnetaan toiminnan miehenä. Hän tekee syrjähyppyjä milloin huvittaa, vaikka hänellä on omakin nainen. Myös sivullisempia henkilöitä ovat Helena sekä Korpun veljekset Risto ja Jussi.

Kirja on kirjoitettu hyvin suorasukaisella tyylillä. Asioita ei kierrellä vaan kirjan henkilöt puhuvat suoraan ja joissakin kohtauksissa jopa rivosti. Vuoropuheluihin sisältyy paljon kiroilua, riitelyä ja toisten mollaamista. Jollakin tapaa kirja on aika agressiivinen. Kirjan henkilön Hiltusen esittämä pilkkasaarna oli suurin syy miksi kirja sensuroitiin. Mielestäni kuitenkin väkivalta ja kiroilu olivat kirjassa enemmänkin sensuroinnin tarpeessa. Kohtaus jossa Kirsitiina ampuu Helmelää on melko draaginen ja tämän vuoksi kohtaus olisi voitu jättää kokonaan pois.

Kirja on nopea liikkeinen ja takaumien vuoksi siinä on vaikea pysyä mukana. Oli haastavaa saada kirjasta kiinni ja lähes mahdotonta kehittää kokonaiskuvaa. Kirjasta nousi kuitenkin esille vahvasti monta asiaa, joita kirjan julkaisun aikaan paheksuttiin. Nykypäivänä kirjaa ei varmastikkaan tarkastella yhtä kriittisesti kuin ennen. Jumalan pilkka on tosin loukkaavaa ja ennen vielä vakavampaa kuin nykyään. Mielestäni kirjaa on ihan aiheesta sensuroitu, mutta ei siitä olisi tarvinnut nostaa syytettä tai rangaista ehdollisella vankeudella.

Lähteet: Taustatiedot http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustanssit

Runokirja-arvostelu

Henriikka Tavi – Toivo

Runoilija Henriikka Tavi julkaisi runoteoksen "Toivo" vuonna 2011. Tämä teos sisältää keskenään hyvin erilaisia runoja. Kirja on siis hyvin monipuolinen, mutta kirjoitettu yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi. Teos koostuu kolmesta osastosta, joista ensimmäinen on perinnettä hyödyntävä ja tuo paljon vanhaa esiin uudella tavalla. Se sisältää "Lastu" nimisiä runoja, yhden murteella kirjoitetun runon sekä uudelleen kirjoitettuja loruja. Toinen osasto on teoksen ydin, joka on nimetty teoksen mukaan ”Toivoksi”. Se koostuu pääosin mielikuvituksellisista kollaasirunoista. Viimeinen osasto on teoksen huipentuma. Se sisältää runoja, joiden otsikoiden alle on koottuu erilaisia perhosten nimiä. Kokonaisuudessaan "Toivo" sisältää helposti lähestyttävää runoutta.

Teos on hyvin rakennettu ja helposti hahmoittuva kokonaisuus. Runoissa on käytetty mielikuvitusta rakenteen sekä sisällön kannalta. Runot ovat keskenään hyvin eri pituisia. Osa runoista on pitkiä ja lyhyimmät runot saattavat olla vain parin sanan mittaisia. Kirjan tila on otetty taitavasti haltuun sijoittelemalla runot mielikuvitusta käyttäen sivulta toiselle jatkuvina kollaaseina. Tyhjää tilaa on jätetty paljon ja tekstejä on sijoiteltu harkiten. Tyhjä tila jättää lukijan hetkeksi miettimään sen tarkoitusta ja mahdollista merkitystä. Tekstin asettelu on siis hyvin vahvana osana runojen tulkintaa ja merkitystä. Osa runoista on kuitenkin selkeitä perus rakennetta noudattelevia kokonaisuuksia, joista saa helposti kiinni kokematonkin runojen lukija.

Teoksen kieli on kokonaisuudessaan selkeää ja helppolukuista suomenkieltä. Pari poikkeusta kuitenkin on, sillä yksi runo on kirjoitettu kokonaan murteella. Runoon on vaikea saada otetta jos ei itse ole kyseisen murteen edustaja. Teos sisältää myös yhden saksan kielellä kirjoitetun runon. Tämä runo on kuitenkin käännetty suomeksi. Näitä poikkeuksia lukuunottamatta kieli on suhteellisen yhtäläistä ja selkeää. Toki normaalista poikkeava rytmitys saattaa hieman vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä.

Runot sisältävät vaihtelevasti riimejä, mutta teoksessa on myös täysin riimittömiäkin runoja. Runoissa on hyvin erilaisia painotuksia ja tietynlaista säännöllisyyttä ei painotuksilla ole. Selkeä rytmi tekee kuitenkin runoista helppolukuisia. Tavi on leikitellyt rytmillä taitavasti esimerkiksi runossa ”Sitruunaperhonen”. Runoissa esiintyy myös paljon toistoa, mikä helpottaa teoksen tulkintaa ja ymmärtävyyttä. Toiston avulla monimerkityksisetkin runot pysyvät kasassa. Teoksessa on myös selkeä ja yhtenäinen tematiikka, joten runojen maailmaan pääsee helposti sisään.

"Lumi kokoaa laahuksiinsa
maan
laiset puiden latvat oksilta tammen lumi harhailee ja maa

laahuksiinsa lumi harhailee ja
lat jättävät jäähän hämärät jälkensä.
Sade lakkaa, kasteeseen kasvaa saaria,
aika alkaa ja ja latvat tapaavat taas maalaa valoa ja
lat jättävät jäähän hämärät jälken
sää, lämmitys, jäätynyt lähde, hämärään

lämmittelee väsyneitä käsiään, miten

päämäärätön sää, lämmitys,
lähde, hämä

häkki, käärme, sääsket.
Sade lakkaa kasteeseen kasvaa saaria, aika al
kaaria, niin harmaita, niin hä
n jää tähän hämärään, lämmittelee väsyneitä
hdet helähtävät, he lähtevät. Hän jää tä
Hän jää tähän hämärään, pyytää myrskyä syliin
sää."

-Sitruunaperhonen-



Pääosin teoksessa nousee esiin hyvin vahvasti tunteet. Runot ovat hyvin koskettavia ja kuvaavat tarkasti tunteita ja ihmiselämän vaikeita asioita. Etenkin suru tulee esiin vahvasti runoista. Teos ei ole kuitenkaan pelkkää surua. Surua tasapainoittamassa on luonnon kaunis kuvaileminen. Luonnon ihmeitä, perhosia sekä vuodenaikoja on kuvattu kauniisti. Teoksessa on myös ripaus historiallisuutta eli vanhaa aikaa sekä perinteitä. Jotkut runot ovat saaneet vaikutteita esimerkiksi Tavin lapsuudesta ja muistoista. Kirjan sisältö ja runot ovat siis hyvin monipuolisia ja vaihtelevia. Runoja lukiessa kokee monenlaisia tunteita ja runot laittavat lukijan pysähtymään ja ajattelemaan niiden todellista merkitystä.

Toivo-runokokoelma on taitavasti kirjoitettua nykyrunoutta. Teos on melko synkkä kooste muistamisesta ja unohtamisesta sekä niihin liittyvistä ristiriidoista. Suosittelen sen lukemista etenkin heille, jotka kokevat juuri surun hetkiä, sillä teos sytyttää pienen toivon kipinän surun keskelle. Itsekin pystyin hyvin eläytymään ja ymmärtämään runoja omalta kannaltani. Teosta lukiessa huomaa kuitenkin, että runot voi tulkita monin eri tavoin. Se tietenkin hieman vaikeuttaa lukemista. Mielestäni Tavin runot sopivat kaikille ikää ja sukupuolta katsomatta. Kokoelma on kuitenkin mielestäni suunnattu hieman kokeneemmille runojen lukijoille. Itse koin tämän lukemisen melko haastavaksi, sillä en ole perehtynyt runouteen juurikaan. Tästä oli kuitenkin ihan hyvä aloittaa, sillä teos on erittäin mielenkiintoinen ja vie lukijan syvälle runouden maailmaan. Ennen ”Toivoon” tarttumista suosittelen kuitenkin ensin tutustumaan Tavin aijempiin teoksiin ”Esim. Esa” vuodelta 2007 ja ”Sanakirja” vuodelta 2010.

Lähteet:  http://www.kiiltomato.net/henriikka-tavi-toivo/

Haiku

Yön syvä huokaus
Kirkkaat tähdet taivaalla
Kyynel poskella

Kuuden sanan novelli

Tyttö joka pelkää pimeää elää unessa. 

Sai kaiken minkä halusi. Menetti enemmän. 

En tiennyt, menin ja tein, kadun.

Tenavien maailma

Luin Tenavat-sarjakuvista kaksi kokoelmaa ”Ressun herkkuhetki” ja ”Talvi tulee Jaska Jokunen”.

Tenavat-sarja on tullut tunnetuksi sanomalehtisarjakuvana. Sitä kirjoitti ja piirsi edesmennyt amerikkalainen Charles M. Schulz. Aivan ensimmäinen Jaska Jokunen-strippi julkaistiin kustantajan United Features Syndicate johdosta vuonna 1950. Tenavista on ollut maailmankuulu menestys ja siitä on tehty myös elokuvia sekä ohjelmia. Tenavia on käännetty yli 40 eri kielelle ympäri maailmaa ja nykyään sarja tunnetaan maailmalla nimellä ”Peanuts Classics”.

Sarja pyörii lähinnä hulvattoman Jaska Jokusen elämän ympärillä. Jaska on pienikokoinen ja pyöreäpäinen poika. Hän saa usein muut ärsyyntymään, vaikka tarkoittaakin vain hyvää. Jaskalla on tapana epäonnistua melkeimpä kaikessa mihin hän ryhtyy. Hänellä on suloinen beagle-rotuinen koira nimeltään Ressu. Ressu käyttäytyy ihmisen tavoin, mutta ei kuitenkaan osaa puhua. Jaska laittaa usein pikkusiskonsa Sallin hoitamaan koiraansa. Salli on pieni suloinen tyttö, jolla on vaaleat hiukset ja usein tyttömäisen vaaleanpunainen mekko. Salli on luonteeltaan hieman hölmö, mutta erittäin sympaattinen hahmo. Hän ei arvosta lainkaan isoveljeään, mutta on tavattoman ihastunut Jaskan kaveriin Eppuun. Eppu on hyvin lapsellinen ja kantaa mukanaan uniriepua. Luonteeltaan hän on aivan eri luokkaa, mitä uskaltaisi odottaa. Oikeastaan hän on aika viisas ja onnistuu usein kaikessa. Epulla on pikkusisko Tellu, joka on luonteeltaan hyvin vastenmielinen. Hän on usein kärttyinen ja aina mollaamassa Jaska Jokusta. Tellu on kuitenkin älykäs ja johtaa tyttöjen jengiä. Tytöt ovat usein tehokkaampia ja voittavat pojat kilpailuissa mennen tullen. Tellu ihailee komeaa Amadeusta ja roikkuu hänessä päivät pitkät. Amadeus on nuori pianisti, joka ei arvosta Tellua lainkaan. Piparminttu-Pipsa on lempihahmoni koko sarjassa. Pipsa ei ole tyttöporukan kaunein, mutta erittäin hyväntahtoinen eikä kiusaa muita. Hän luo positiivista ilmapiiriä ja hyvää ryhmähenkeä. Sarjan pienin, mutta hyvin merkittävä hahmo on Kaustinen. Hän on pienen pieni keltainen lintu, joka herättää sympatiaa ja myötätuntoa. Kaustinen on Ressun uskollinen ystävä ja aina auttamassa ja kuuntelemassa Ressun huolia. Sarja pyörii pääosin näiden hahmojen ympärillä ja kertoo heidän hassun hauskasta elämästään. Hahmot ovat kaikki lapsia, kuten varmasti ”Tenavat” nimestä sen arvaakin. Mitään selkeää juonta sarjalla ei ole, sillä se koostuu erillisistä stripeistä. Sarja kuitenkin etenee jatkuvasti eteenpäin, sillä vähitellen hahmojakin tulee lisää. Sarjalla on paljon sisältöä ja kaikki perustuu pitkälti huumoriin. Tenavien elämä on hulvatonta, hyvin murheetonta ja mukaansa tempaavaa.

Sarjassa päästään tutustumaan monenlaisiin ympäristöihin. Tilanteita on kuviteltu niin tenavien kodeissa, ulkosalla ja koulussakin. Kuvissa esiintyy monipuolisesti erilaisia asioita ja esineitä liittyen tenavien elämään. Usein he pelaavat pesäpalloa, makoilevat sohvalla, istuvat koulun penkissä tai temmeltävät ulkosalla. Luontoa on kuvattu paljon, mutta hyvin yksinkertaisesti. Sarjassa kuvataan myös monipuolisesti eri sääolosuhteita ja Tenavien harmiksi sadekuuroja esiintyy paljon varsinkin silloin, kun on aika pelata pesäpalloa.

Lukemissani Tenavat kokoelmissa piirrostekniikka on melko yksinkertaista. Kuvat ovat värittömiä eli mustavalkoisia. Kannet ovat kylläkin värillisiä ja yleensäkin Tenavat-sarjaa on kuvitettu paljolti värillisenä. Värittömyys ei tulkintaa haitannut, sillä kuvat olivat hyvin eläviä. Tapahtumat ovat kuvitettu selkeästi, mikä helpottaa paljon tulkintaa. Koko sarja on kuvattu lähes samasta kuvakulmasta, mikä myöskin selkeyttää kuvien ymmärtämistä. Tarinaa kertoo pääosin teksti ja kuvitus on tekstin vahvana tukena. Tekstiä on sopivasti, mutta myös kuvat selittävät paljon tarinaa. Teksti viittaa hyvin kuviin ja tapahtumiin, joita kuvataan. Tämän vuoksi sarjaa on helppo ymmärtää ja tulkita ja sitä on erittäin mukava lukea.

En usein lue sarjakuvia, mutta Tenavat-sarja on poikkeus. Tenavat on ylivoimaisesti paras sarjakuva. Henkilöt merkitsee minulle paljon, sillä jo pienenä tykkäsin Tenavista ja olin hyvin kiintynyt kyseiseen sarjaan. Eniten sarjassa pidän huumorista ja tenavien harmittoman hauskasta elämästä. Tenavat on sopivan lapsellista luettavaa, mutta soveltuvat hyvin kaiken ikäisille. Sarjaan kiintyy helposti, sillä tarina on niin elävää ja humoristista.

Lähteet:

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Tenavat

 http://www.kolumbus.fi/webweaver/tenavat.html