Renessanssiajan tragediaa

Renessanssikausi alkoi 1400- 1500-luvulla Italiassa ja levisi vähitelleen muualle eurooppaan. Aika on kulttuurin ja aatehistorian murroskautta, joka merkitsee keskiajan loppua ja uuden ajan alkua. Renessanssi oli antiikin taiteen, kirjallisuuden ja kulttuurin ihannointia. Renessanssi tarkoittaa sanana uudelleensyntymistä. Kyse on siis siitä, että keskiajan jälkeen antiikin kulttuuri herää uudelleen henkiin.

Shakespeare oli englantilainen näytelmäkirjailija sekä runoilija. Hänen on yksi historian merkittävimpiä kirjailijoita ja etevämpiä englannin kielen osaajia. Shakespeare kirjoitti paljon erilaisia näytelmiä kuten tragedioita, komedioita, sonaatteja ja myös runoja. Shakespeare kirjoitti pääosin vuosina 1585–1613.

Tragedia on murhenäytelmä, jossa näytelmän henkilöt kohtaavat murheellisen kohtalon. Tragedia on peräisin Antiikin Kreikan teatterista. Aristoteleen mukaan tragedia muodostuu juonellisesta kokonaisuudesta jossa on alku, keskikohta sekä traaginen loppu. Tragedia keskittyy usein yhden vuorokauden aikana tapahtuviin asioihin. Merkittävässä osassa on hamartia eli "traaginen erehdys", jonka seurauksena traaginen sankari joutuu onnettomuuden uhriksi. Traaginen erehdys on teko, jonka tämä sankari suorittaa vapaaehtoisesti. Teko on traaginen siksi, että vapaaehtoisuudesta huolimatta sankari on täysin olosuhteiden tai tietämättömyytensä armoilla. Tragediassa hahmot ovat usein sellaisia, että katsojan on helppo samaistua heihin. Tragedian tarkoituksena on saada ihminen tuntemaan vahvasti niin surua kuin vihaakin.  Keskeistä siinä on niin sanottu katharsis, eli emotionaalinen puhdistuminen, jossa katsojien on tarkoitus puhdistua eri tunteista katsoessaan näyttelijöiden kärsivän. Puhdistuminen tarkoittaa tunteiden kokemista kehittyneemmällä tavalla eikä täysin tunteista luopumista tai eroon pääsemistä. Näin tragedia lisäsi usein ihmisten itsetuntemusta.

Hamlet

Näytelmän kirjoitti 1600-luvulla William Shakespeare. Kirja on traaginen murhenäytelmä. Näytelmä kertoo Tanskan prinssistä Hamletista, joka asuu Wittenbergissä opiskelemassa filosofiaa. Hamlet joutuu palaamaan Wittenbergistä Tanskaan hänen isänsä hautajaisiin kuultuaan isänsä kuolleen. Hautajaisten jälkeen tulee uusi käänne, kun Hamletin äiti kuningatar Gertrud nai Claudiuksen, joka on siis Hamletin setä. Hamletia kummittelee isän haamu, joka kertoo, että hänen isänsä murhattiin raa’asti. Lopulta Hamletille selviää murhaajan olleen uusi kuningas Claudius. Isän aave pyytää Hamletia kostamaan ja tappamaan setänsä Claudiuksen. Hamlet välittää isästään ja lupautuu vihaisena tehtävään. Hamlet vaikeroi pitkään lupaustaan ja lopulta murhaa Claudiuksen.

Romeo & Julia

Romeo ja Julia on myös Shakespearen kirjoittama tragedinen näytelmä. Näytelmä sijoittuu Italian Veronaan. Tarina alkaa sukujen välisestä riitelystä kun Julian suku eli Capuletit ottavat yhteen Romeon suvun Montagueiden kanssa. Seuraava kohtaus on Capulettien juhlat, jonne Romeo tulee kuokkimaan ja tapaa ensi kertaa rakastettunsa Julian. Myöhemmin Romeo menee salaa tapaamaan Juliaa ja pari avioituu heti seuraavana päivänä. Uusi riita syttyy Capulettien ja Montagueiden välillä ja Tybalt (Julian serkku) tappaa Mercution (Romeon paras ystävä) ja tästä hyvästä Romeo hyökkää Tybaltin kimppuun ja Tybalt kuolee. Romeo ajetaan maanpakoon ja Julia on surullinen. Juliaa naitetaan Parisille, mutta Julia ei suostu ja juo vahvaa yrttijuomaa, jotta näyttäisi kuolleelta. Romeo luulee Julian jo kuolleen ja tappaa ensin Parisin ja sitten itsensä. Julia herää tokkurasta ja tajuaa Romeon kuolleen ja tappaa itsensä Romeon tikarilla.

Kyseisissä näytelmissä tulee hyvin ilmi tragedian peruspiirteet, joita aiemmin tekstissä mainitsin. Niin Romeo ja Julia kuin Hamletkin ovat hyvin tyypillisiä tragedioita. Loppu on hyvin dramaattinen ja surullinen. Näin loppu jää katsojan mieleen ja saa ihmiset käsittelemään tunteitaan. Tragedia on hyvin tärkeä näytelmän laji ja hyvin mielenkiintoinen. Tragedioista löytyy paljolti yhtäläisyyksiä, mutta jokaisessa tarinassa on omat käänteensä, jotka tulee usein aivan arvaamatta ja saa katsojan yllättymään. Pidin molemmista näytelmistä paljon ja suosittelen lukemaan, mikäli on kiinnostunut renessanssiajan tragediasta.